Miksi film noir viehättää minua?

Miksi film noir viehättää minua?

Miksi ( ranskalaisten kuolaavien arvostelijoiden jälkeen päin [ genren / tunnelman ] nimeämä ) film noir eli 1940-1950-lukujen amerikkalaiset mustavalkoiset, vainoharhaiset rikoselokuvat eli sotien jälkeinen illuusioton musta elokuva viehättää minua? Valot, varjot, jyrkät kontrastit, yö. Musta ja valkoinen. Savu, hämärä, huurrutetut lasiovet, savukkeen holkit, harsohatut, toimistotilat, huopahatut, kävelypuvut, sälekaihtimet, femme fatale, ja miespuolinen yksityisetsivä, joka huikkaa elämänsä.  Se on klaustrofobista, fetisististä ja vainoharhaista sotien jälkeistä urbaania 1940-luvun ja 1950-luvun elokuvaa, jossa kenenkään ei voi luottaa. Humphrey Bogart ja Lauren Bacallovat selkeitä mielleyhtymiä kovaksikeitettyine letkautuksineen, koska sodan jälkeisessä pirstaleisessa yhteiskunnassa oli pakko kovettaa itsensä, jotta selviäisi. 1940-luvun film noir elokuvissa kuten Kirjava satama on jäänteitä lännenfilmien pyssy vasten pyssyä –asetelmasta, kuten myös aikalaisessaan Myrskyvaroitus. Kumpaakin filmiä tähdittää vahva duo: Bogart & Bacall. Musta elokuva Kirjava satama ( To Have and Have Not, 1948, ohjaus Howard Hawks, käsikirjoitus William Faulkner - Ernest Hemingway n romaaniin perustuen ) on rantafilmi, jossa femme fatale Bacall yrittää tienata kovaksi keitettynä vamppina yökerhossa ensin grogia, ja sittemmin menolippua paremmille apajille, toimien sittemmin hyväksyttävämmin kapakkalaulajattarena, juuri kovaksi keitettyä Bogartia lumoten. Savukkeen / tulen pyytäminen on taitolaji, ja nykyisin suomaalaisissa ravinteleissa tällainen vamppaus on kiellettyä – muualla kuin terassilla. Film noirissa tupakointi oli yhtä asiaan kuuluvaa ja kiistämätöntä kuin evästen syöntiViisikko-kirjoissa. Blue Velvet ( 1986 ) toisti kauniisti päähenkilömiehen retkahtamista kohtalokkaaseen yökerhoesiintyjään. Teema on versonut huumorin puolella myös sarjassaKolmas kivi auringosta ( 1996 – 2001 ) jossa asiallinen professori muuttuu vastaavaksi kapakkalaulajattareksi.
        Tv-sarja Twin Peaks ( 1990-1991 ) taas esitteli puhtoisen dekkarin, joka törmää amerikkalaisen pikkukaupunki-idyllin kulissien taakse - ihmismielen pimeämmälle puolelle ahdistavasti porautuen. Tätä agenttia näytteli Kyle MacLachlan, joka toimi vastaavassa tirkistelijän / katsojan roolissa myös mainitussa filmissä Blue Velvet, jossa hän oli nuhteeton nuorukainen, joka goottilaisen kuvaston tavoin ei tiedä, valitako kiltti tyttö vai paha nainen…                          

      Kauhuromantiikassa tällaisessa pääroolissa on aina ennen ollut nainen, joka ei tiedä, valitako hirviö vai sankari kuten teoksissa Bram Stokerin Dracula ja Oopperan kummitus. 

      Eilen Criminal Minds 6x08 Reflection Of Desire jaksossa oli hyvin film noir ja Psycho tunelma ;)