lauantai 6. syyskuuta 2014

Mel Brooksin Producers eli Kevät koittaa Hitlerille. teatterissa

Mein camp!

Sujahdamme sisään teatterin punaisen punaisen sametin pehmeyteen.
Mel Brooksin Producers eli Kevät koittaa Hitlerille alkaa. Vihdoinkin tämä musikaali on saapunut Lontooseen Broadwayltä. There´s no business like Mel Brooks´ buzyness.
Tämä herra osaa marssittaa valokeilaan housut nilkoissa mautonta ja glamoröösiä banaaliutta, jolle voi helpottuneesti nauraa. Sukupuoliasioille naurava huumori toimii joka manterella - lukuun ottamatta Talebaniaa ja Vatikaania.
Alamäkeen viettävä, epätoivoinen, pyylevä näytelmätuottaja Max Bialystock huijaa verenpaine poksahdellen Auervaaran ja Kreivi Lindgrenin tavoin vanhoilta naisilta rahaa lirkutellen, ja muutenkin parastaan pannen..
Huumoria lisää se, ettei tuottaja ole enää nuori, kestävä, hoikka tai tuuheatukkainen, joten hän todellakin joutuu uhrautumaan taiteen - tai rahan - tähden. Sadismi, itsekkyys ja ahneus ovat teeman toinen nimi. Saako itseltään varastaa? Brooks varastaa letkautuksia aikaisemmistaan tuotoksistaan kuten heiton It´s good to be a kingon kivaa olla kunkku.
Spektaakkeli paljastaa muuten Hitlerin toisen nimen... Ha ha.
Vuonna 1968 valmistuneessa elokuvassa jo vanhentuneet painotukset - bimbo- ja camp-homot -gagit - on muokattu tässä näytelmässä toimivimmiksi. Ruotsalainen blondi sihteeriUlla fleksaabiline kuuden peninkulman paljaine säärineen tuntuu joka asennossa kirjoituspöydällä pyöriessään muodostavan liikkuvan hakaristin.
=> Naisten paljaat sääret muodostavat musiikkivideoissa selkeän, sirkkelin kaltaisen, ikuisesti jauhavan hakaristin *. Ainoa pettymys onkin, että elokuvaversion hienoa kohtausta jossa ss-naiset tanssivat cancania [ = > Marilyn Manson versioi kohtaustaanmOBSCENE videossaan ] ei musikaalissa tullutkaan.
* = Katso vaikka netistä Ozzyfest -kiertueen kuvia Marilyn Mansonin lavaspektaakkelista, jossa katkaistut naisten sääret ovat polttopisteessä.
Ø Ranskalainen Jacques Offenbach sävelsi tunnetuimman cancanin [ kevyeen ] oopperaansa Orfeus Manalassa Orpheus in the Underworld, 1858 ), irvokas "tanssi" on tuttu mm. Moulin Rougesta, tarkoituksena on naispuolisen tanssijan itsensä kiduttaminen ja nöyryyttäminen, ja vartalonsa maksusta paljastelu miespuolisille katsojille, sama aihe toistuu nykyään kuvioluistelussa ja osin vanhan ajan sirkuksissa. Cancan vaati ihmishenkiä, muista vammoista nyt puhumattakaan.
*
Vaikka alkuperäisessä elokuvassa oli ylittämättömät roolisuoritukset täydellisenä esemblenä - Zero Mostel Maxina, Kenneth Mars Franz Liebkindinä ja tietyntikin mieletön Gene Wilder, jonka hiljaisen nerouden huomaa vasta kun näkee jonkun toisen hänen roolissaan sekä pakkomielteisine että perverssin fetisistine unirätteineen häröilevänä rehtinä, selkärankaisena, viattomana & virallisena tilientarkastajana (! tsoukki jo sinänsä ) Leo Bloomina - ei teatteriversionkaan roolimiehitykset ja -naisitukset ole suinkaan surkeita.
Piippuhyllyllä istuessaan näkee näytelmän kokonaisuuden - tv-ruutu voi taas näyttää minimaalisen kasvojen värähdyksen. Kun Conan O`Brien haastatteli Wilderiä, oli se maaginen hetki. Peikkomainen, liiankin rennosti pukeutunut Wilder tuntuu kuuluvan jonnekin muihin taajuuksiin verrattuna nykypäivän ""näyttelijöihin" jotka puheohjelmissa ramppaa buukkaamassa uusinta floppiaan loputtomasti. Wilderin silmät tuntuvat tuikkivan ylimaallista riemua, jossa suru häivähtää. Paras hänen rooleistaan on kuitenkin Victor Frankensteinin rooli. Hän ei voittanut sivuosastaan Oscaria tuosta Bloomin roolista, mutta koskakos ne palkinnot on oikeille näyttelijäsuorituksille menneet. Producersien kässäri taisi saada pystin. Itse Broadway-musikaali sai vähintään 12 pystiä New Yorkissa / Tony awards.
*
BBC Worldin viimevuotinen omaelämänkerran julkaisun jälkeinen Wilderin haastattelu on syvällisempi - ja antaa ymmärtää, kuinka suuri tragedia onkaan suurten komediallisten t. tragediallisten [ = joskus vaikea erottaa ] kirjoittajien, kuvan tekijöitten, laulajien, ohjaajien, näyttelijöitten pohjalla - joita ajattelen olevan Chaplin, Frida Kahlo, Roman Polanski, Judy Garland, Billie Holiday, ja Gene Wilder.
Lääkäri sanoi 8-vuotiaalle Genelle, ettei saa koskaan riidellä äitinsä kanssa koska se voi viedä hänen henkensä. "Yritä saada hänet nauramaan. " Tämä kommentti, kenties teki Genestä suuren koomikon. Äitinsä oli siis vakavasti sairas, hän kärsi joka ikisenä päivänä. Saako nuori poika Gene pitää hauskaa samalla kun kotona äitinsä on tuskissa?
Raffi suomennos kirjailijan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti