perjantai 5. syyskuuta 2014

Mel Brooks: Kevät koittaa hillerille

Pojkarna från Buchenwald suomeksi Buchenwaldin pojat, Amon Goth / Schindlerin lista, Kaunis elämä, Night Porter, Hämähäkkinaisen suudelma, Perikato


" En ole koskaan ollut hulluna Hitleriin. "

sanoo eräs kaikkien aikojeni suosikkini Mel Brooks nimittäin Nancy Shuten tekemässä haastattelussa, ja jatkaa diktaattorien voiman piilevän siinä, että he viettelevät yleisöä.

Mutta jos diktaattorit asetetaan naurunalaisiksi, se lyö heiltä pallin* alta, näyttää heidät kaikessa kaistapäisyydessään, naurun voimalla. Brooks itse, vakavasti puhuen, tai miten komedian tragediasta erottaa, rautakangellako?
… niin Brooks itse ei nähnyt keskitysleirejä Euroopassa II maailmansodan aikaan palveltuaan armeijassa, mutta hän näki sen sijaan pakolaisvirtoja, jotka näkivät nälkää. Se oli kauhua.
Ainoa keino kauhuja vastaan taistellessa Brooksilla on äly, ja nauru. Ja mikä tärkeintä, se on sosiaalista.
              * = Hitlerillä oli kiveksistä kuulemma vain se toinen.
              * artikkelin suurpiirteinen käännös kirjailijan.


                       Chaplinilla ei suinkaan ole monopoli tehdä komediaa suuresta tragediasta, Brooks saa tehdä sen myös, samoin Roberto Benigni (Kaunis elämä, 1997).

Toisaalta The Night Porter toi keskitysleirin sadismin parisuhteeseen.
Ihmettelen, kun kuulen kuinka nykyajan friikkishow´sta kuuluisimman eli talkwhow´n juontajan ja myös amerikkalaisen poliitikon Jerry Springerin miltei koko lähisuku murhattiin keskitysleireillä.
Tästä joku ämerikkalainen irvileuka voisi laukaista jotain jos suomea osaisi sen verran.

*
Goottilaisena pikanttina: näytelmää esitetään upeassa teatterissa nimeltä The Drury Lane Theatre Royal, jonne väkeä on lappanut esityksiä katsomaan jo vuodesta 1663 lähtien, mutta mikä mielenkiintoisinta, teatterilla on oma kummituksensa Man in Grey, kuten häntä kutsutaan, tuota miestä harmaissaan... Hänen kroppansa on löytynyt vuonna 1840 seinien välistä, mutta spirituksensa jaksaa yhä kiertää. Ja pitäähän jokaisella arvonsa tuntevalla, vanhalla rakennuksella oma henkensä olla... Lukemattomat todistajahavainnot kertovat tämän aaveen olemassaolosta, kookkaalla kummituksella on harmaa viitta..


Miksi mennä merta edemmäs kalaan ja katsomaan ihanata Oopperan kummitusta, koska täällä se on omasta takaa, aitona... Toisten tietojen mukaan vuonna 1850 löydettiin kunnostusten yhteydessä miehen luuranko jolla oli tikari kylkiluittensa välissä. Ehkä hän ei saa rauhaa?
Toisaalta eräs teatteriin liittyvä vastenmielinen true crime tapaus:
Näytöksestään Yksi lensi yli käenpesän kiirehtivä pääosanesittäjä ihastuttava mantelisilmä Christian Slater saa sivukadulla puukosta iskuja, muttei loukkaannu sen vakavammin, onneksi. Oliko se joku hurahtanut fani joka Love You till Death?

Ø moni lappilainen kirjailija palaa traumaan, historiaan jolloin saksalaiset tulivat tuhoamaan Lappia, jolloin joka toinen kotirouva oli irvokas kuin Eva Braun, => katso vaikka elokuva Pojat sekä lue Ahti TaponenMessias (WSOY 2004). Pohjoisessa traktorimallia nimeltä Braun sanottiin yleisesti Hitlerin huoraksi....
Natsit eivät ole kauhuelementtinä pelkästään inhoja zombie-hahmoja, vaan osa lähihistoria mustia sivuja.

*
Kaikista parhain teatraalinen ts. teatterissa toimiva jippo oli siegheilittävä kökkö pulu. Taisi olla Aadolf nimeltään, tuo Hitler -fanaatikon rakkain lintu. Se kuului tietenkin saksalaiselle höyrypäälle Franz Liebkindille jonka humoristinen nimi tuplaten väittää olevansa rakas tai ystävällinen, mutta jumaloi kolmatta valtakuntaa ja sen keilahahmoa. Anteeksi, keulahahmoa.
Franz on kirjoittanut mauttomista mauttomimman käsikirjoituksen nimeltään Kevät koittaa Hitlerille. Tämän tekstin avulla tuottajat ajattelevat tuottaa maailman huonoimman näytelmän jota esitetään hädin tuskin viikon verran, tai loppuukohan se yhteen iltaan. Näin ollen ennakkoon miehenkipeiltä, rikkailta mummeleilta kerätyt ennakot, lue: rahavirrat, jäävät tuottajan hyppysiin..

*
Toinen naurettavin [tarkoittaen tässä verbiä joka sai aikaan pisimmät, aidot naurut yleisössä] elementti oli Kevät koittaa Hitlerille näytelmään maailman huonoimmaksi ohjaajaksi houkuteltava maailman huonoin ohjaaja [ei, hän ei ollut Ed Wood].
Tuo dramaattinen, tukeva ja poliittisesti epäkorrekti tuulihattu ohjaajan kuvatus oli täydessä drag -tällingissä lukaalissaan, jossa palvelijansa yritti varastaan show´n - tämän hössön homon kulisseihin poistuminen kesti varmaankin usean minuutin ajan. Miekkonen oli muuten jo poissa näyttämöltään, muttei malttanut kokonaan poistua, vaan verhona takaa pelkällä kädellään näytelleen - esteettisellä eleellään - lintua, vai oliko se sittenkin natsitervehdys? Carmen Ghian (!) roolissa oli loistava hysteerisen homon ennakko-odotuksilla pakattu James Dreyfus, joka on samaa roolia sutjakkaasti vetänyt mm sarjassa Gimme gimme gimme ja yhdessä poliisisarjassa.
Jokunen katselija arvioi yleisön laulavan yli-innostuneesti liian usein ja liian turhalle - siksi hän arveli joukossa olevan paljon amerikkalaisia.

Päärooleissa näyttämöllä eivät olleet enää Leo Bloomia esittävä kuminaama tai paremminkin sementtinaama Lee Evans eikä Max Bialystockina Richard Dreyfus, joka muuten näyttelee professori Max Bickfordia) Sydänten akatemiassa vai mikä se oli, jossa eräässä jaksossa syvennyttiin niin ikään juutalaisten kohtaloon - kuinka eräs vanhempi nainen palkittaisiin suureellisesti koululla, mutta koko ajatus herätti vastakaikua - olihan nainen yksi heistä joka ei suonut suojaa Euroopan juutalaisille, jotka yrittivät rantautua amerikkalaisiin maisemiin. Oliko nainen syypää näiden käännytettyjen juutalaisten kohtaloon, keskitysleireille? Vai näyttelikö Richard Dreyfus ollenkaan tuota Bialystockin roolia? No ei kai.

Ø No näytteli sittenkin, alun perin, mutta näkemässäni musikaalissa oli Leo Bloomina oli John Gordon Sinclair ja Max Bialystockina oli hersyvä Fred Applegate (jonka paniikointi on tuttua mm filmatisoidusta musikaalista Birdcage, ja olihan hänSinkkuelämää sarjassa yllättäen heteroavioliiton satamaan gayista gayein purjehtija..)

Koreografia on täydellistä, kaikki kimaltaa, ja jokainen paljetin loiste on tarkkaan mitoitettu. Mummelit aerobikkaavat rivakasti rolaattoreilla rakkauden- ja erotiikan kaipuussaan. Kaikki mummot eivät saa edes nimiä, vaan yksi heistä, siis rahoittajista tunnemme vain nimellä
Syleile minua, kosketa minua...

Huvittavaa kyllä produktion saama kritiikki kertoo se olevan näpsäkäimmän musikaalisen komedian ikupäivänä...
Kuinka hassua olisi jos roolipuvussa [hakaristi hihamerkkinä] astuisi vahingossa kadulle.
Kun Sid Vicious piti t-paitaa, jossa komeili hakaristi rottweilerin kokoisena, niin kaikki tiesivät että se oli Sid, että se oli punk, asennetta viddu, bollocks. Koska oikea punk oli nihilismiä joka ei tehnyt kompromisseja.
Toisaalta jossain dokumentissa joku japanilainen punkkari hakaristi-paidassa ei tiennyt mitä kantamansa symboli tarkoitti.
Voiko niin olla? Vai onko se nykyajan nihilismiä?


Natsit tappoivat suoranaisesti, välillisesti ja ajan kanssa - kaasuttivat, ampuivat, jättivät nälkään, nestehukkaan ja pakkaseen, eivätkä hoitaneet sairauksia - ainakin 1,5 miljoonaa lajimme edustajaa.
Juutalaisia heistä oli miljoona.
Pohjolan Sanomien tärkein kirjoitus, Juhani Turusen artikkeli Auschwitz - ihmisten tuhoamistehdas julkaistiin torstaina 27.01.2005 - joka on maailmanlaajuinen päivä: tasan 60 vuotta sitten 27. tammikuuta 1945 puna-armeijan rintamalinja saavutti Auschwitzin.

He löysivät vain 7000 huonokuntoista vankia, kerrotaan teksti-tv:ssä, ja Pohjolan Sanomat listaa kammottavasti:
"noin miljoona pukua, takkia ja leninkiä, kasoittain kenkiä ja seitsemän tonnia ihmisten hiuksia.".
Toisessa tekstitelevisiossa jatketaan: "Natsien kuuluisin tuhoamisleiri".
Vietämme siis vainojen uhrien muistopäivää.
Eilen tuli televisiosta Schindlerin lista, ja vaikka se on vain Spielbergin filmaama ja aiheesta saa niin helposti koskettavan löllölällön höttösen että silmämunien kyynelkanavat toimivat kuin sprinklerit, niin homma taiteellisesti silti toimi.
Keskityn tilinpuutteen - heh taas mikä tahaton erhe alitajunnasta: TILANPUUTTEEN ja rahattomuuden [no sitähän se TILINPUUTE on] vuoksi
vain olennaisimmasta
kaunotar ja hirviö -tarinasta
rajaamaan kohteeksi
Hirviön

eli Amon Gothin aka Göthin aka Goethin jota näytteli erinomainen erin omainen Ralph Fiennes - piina taas kasvoillaan; ja Kaunotar oli hänen juutalainen piikansa.
Hirviö rakasti tai ainakin himoitsi Kaunotarta, mutta koska tämä oli kaunis juutalainen, niin häiriintyneessä miehessä risteili monenlaiset tunteet, jotka purkautuivat, ei tietenkään hellyytenä vaan sadismina.

Amonin toiset Kuanattaret - kirjoitin alitajunnan voitelemana automaattisesta haamuna: kuanattaret ts. sana kuona eli jäte, paska, roska oli kantasana, eikä kauno - aka rakastajattaret olivat karmivia:
Amon seisoo goottilaisen rakennuksensa balkongilla josta sattumanvaraisesti ampuu juutalaisia kuoliaaksi kuin riistaa.

Tämä ei ole kovin hiljaista hommaa, joten vuoteessa lojuva rakastajatar peittää tyynyllä päätään - ei siksi että haluaisi sulkea aistit todellisuudelta joka hirveätä sadismia, vaan koska siitä lähtee niin epämiellyttävä ääni, aivan kuin Amon kuuntelisi vastenmielistä jatsinvingutusta grammari täysillä.
Kun Amon osoittaa huoraan asettaan, niin tämä sanoo, älä ole lapsellinen.
Tämä pieni kohtaus kuvaa, miten absurdia maailma oli [on]. Kun Amon laittaa haulikon hyysikän nurkkaan ja kusee, niin tämä ase-penis -fiksaatio tulee ilmi vähemmästäkin.
Ja elokuvan huvittavimpia ja karmivimpia kohtia oli kun Schindler muistutti Hirviönnimen Amonin tarkoittavan Jumalaa, jonka jälkeen yksin huoneessa peilin edessä Amon katsoi leuka ylpeänä peilikuvaansa, ja harjoitti paljonpuhuvilla eleillä, miten hän olisifaaraona / jumalana armelias.

= > Lesley & Roy AdkinsHieroglyfikirjassa kertovat Amonin tarkoittavan "salattua", "ja jumalan katsottiin olevan tuulessa liikkuva näkymätön voima. Alun perin jumalogdoadiin kuuluvana jumalana alkujumala Amon alettiin liittää hallitsevaan faraoon. 11. dynastiasta alkaen Amon oli Theban jumala, josta tuli egyptiläisten tärkein jumaluus. Kreikkalaiset samaistivat Amonin myöhemmin omaan pääjumalaansa Zeukseen."
Huvittava - miltei chaplin-mainen kohtaus jossa oli nopeita leikkauksia
=> Schindler istui erilaisissa asennoissa testauttaen useita konekirjoittajia - mitä nätimpi naputtelija oli sitä lähempänä herra istui. Jos neiti oli tanakampi ja veti sätkää, niin Schindler oli selkä tähän.
Hirveä oli myös kohtaus jossa keskitysleirien hökkelikerrossängyissä naiset puhuivat, kuinka natsit antavat palan saippuaa ja päästävät suihkuun, joista tuleekin tappavaa kaasua.

Älä kerro kummitustarinoita, eräs äiti sanoo, ehkä siihen itse uskoen, mutta ainakin kainalossaan olevan tyttärensä kuullessa.

Eurodraama: Yli kaikkien rajojen on teksti-tv:n mukaan:
"Tositapahtumiin perustuva minisarja natseja vihaavasta italialaisnaisesta, joka yllättäen huomaa rakastuneensa saksalaiseen upseeriin toisen maailmansodan aikana. ".
Hupsista. Katso myös Night PorterWest Side Story, Believer, uusin farkkumainos tauotta pyörimässä MTV:ssä, ja muut Romeo & Julia -tulkinnat.

Myös Hämähäkkinaisen suudelma elokuvan sisällä kulkeva elokuva kertoo upeasta isänmaallisesta ranskalaisesta kabareelaulajattaresta, joka rakastuu veistoksellisen blondiin natsiin.
Joka kanava näyttää kuvia Auschwitz-Birkenaun leiristä, ja voimakkain niistä on vahva perspektiivinen kuva kuvattuina junankiskoilta jotka ovat aivan lumen peitossa - kuin kertoen että ennen tällä radalla kuljetettiin junalasteittain jatkuvalla syötöllä ihmisiä tuhoon, mutta nyt ei. Lumi on laskeutunut. Mutta miksi näitä kiskoja ei revitty irti? Se olisi ollut voimakas teko. Lopullinen.
Kuvat leikkautuvat ihmisröykkiöihin ja kenkäröykkiöihin. Joita ei erota toisistaan.


                                              Karmivaa oli kun tv:stä tuli pari tiimaa sen jälkeen Tales from the Crypt eli tarinoita kryptasta jonka vuonna 1989 valmistuneessa jaksossa The Rocky Horror Picture Show´tyyliin näyttää vastanaineen pariskunnan joka keskellä pimeyttä rankkasateessa istuvat autossa, joka ei inahdakaan. Peggy nuori morsio on rakastunut, mutta sulhasensa on nainut hänet vain rahasta. Naiivia Peggyä näyttelee upeaAmanda Plummer joka on tuttu suttuisen homssantuun ja/tai epäilyttävän / kummallisen naisen rooleista, kuten esimerkiksi hermostunut honeybunny kahvilanryöstäjä poikaystävineen Pulp Fictionissa.


                                                   Salamat säkenöi ja rakennus johon he pelastautuvat on miltei linnan kaltainen, mutta raihnainen, hylätty, pölyinen, jossa tapetit eivät pelkästään hilseile alas, vaan kuin suuri peto olisi raivoissaan kynsinyt jokaista seinää.
Mutta juuri ennen hääyön h-hetkeä Peggy pukeutuu mustiin hepeniin femme fataleksimuuttuen.
Ja aktin jälkeen pyöveli ottaa kirveen ja alkaa toimia, veri roiskuu silmittömästi. Mutta asetelma ei olekaan kuten totuttua.

Rinnastui hyväntekeväisyyskonsertti ASIA, jossa HIMin Ville Valo sanoikin, kuinka kornia on lausua Join me in death, kuole kanssani.
Mutta Ville puhua pajattaa niin nopeasti, etten kuule paljoakaan, varsinkaan kun pyyhin pölyjä nuorisotalon korona -pelipöydältä. Minulla oli tv auki samalla, kuuntelin konserttia. Mutta sitä Valo tarkoitti, että tarvitaan ironiaa, että jaksaisi. Ja onhan tämä konsertti jossa on maamme parhaimmat ja tummanpuhuvimmat nuoriso-esiintyjät, mm 69 Eyes jonka Lepakon keikasta on kulunut aikaa. Aiemmin viikolla 69 Eyes voitti levyraadissa - tämä on ennen kuulumatonta! Varsinkin kun muistaa 80-luvun Levyraadin jossa Pirkko Liinamaa sanoi Lords of The New Chruchistä - niin mitä?? Tai onko sillä mitään väliä?
Eihän täällä ole nuoriakaan. Ennen pelkkään hiihtoon keskittynyt jaosto ei vieläkään halua kuulla puhuttavankaan kulttuurista, ja onkin antanut keski-ikäisille ja varttuneemmille kävelysauvat. Suksiin ei ole varaa, eikä nuoriin, ja kaikkein vähiten sylkäistävään sanaan, kulttuuriin. Joita ei edes ole.
                                Tunnen olevani kuin venäläinen lautanvartija jolla on lautanvartijan ammatti - vaikka lautta on viety, ja vedet valjastettu tai kuopattu, palaan ahkerana vartiopaikalleni. Hiiuulihei.


                               Televisiosta tullee myös Pojkarna från Buchenwald suomeksi Buchenwaldin pojat joka kertoo selviytyneistä pikkupojista, jotka kertovat kun numerosarja tatuoidaan käteen ihminen ei ole enää ihminen, vaan numero.
Dokumentin nimi kytkeytyy minun mielessäni yhteen Ira Levinin teoksen Pojkarna från Brasilien kanssa, Brasilian pojat. Mikä lienee tarkoituskin..
Kaikkein puhuttavin natsiaiheinen elokuva on tällä hetkellä Perikato Der Untergang,2004) - juuri tuo filkka jossa Bruno Ganz näyttelee hirviötä, näyttelemättä hirviötä. Hänen roolinsa on Adolf Hitler.
                                   

  Sekä Bruno että Tobias Moretti ( esittänee Hitleriä Heinrich Breloerin tulevassa Albert Speeriä valottavassa Paholaisen arkkitehti -elokuvassa, en tiedä pyöriikö se jo ) kuuntelivat haastavaa rooliansa varten kuuluisia suomalaisia nauhoja joissa Hitler puhuu tietämättään, että nauhoitus pyörii.



Huvittavaa - ostanko lomapassin lisäksi Hitler-passin*? Meinaan, elokuva-arkisto myy niitä.
Miltä näyttäisi Hitler skräpbok, siis ei leike- vaan roskakirja:


" Hitler oli oman itsensä parodia. "
Daryl DeBell

" En ole koskaan ollut hulluna Hitleriin. "
Mel Brooks

" Hitler oli paras koskaan näkemäni näyttelijä. "
Charlie Chaplin

Groteskit käännökset kirjailijan yllä oleviin lauseisiin.
Kuinkas ollakaan herään aamulla, olen virittänyt tv:n aukeamaan tiettyyn aikaan, ja jos en näe, niin ainakin kuulen uutiset ja elokuvien [ joita en koskaan tulisi näkemään ] ensi-illat,
useammasta maasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.