Hitchcock. Brändi. Sanokaa Hitch kun haluatte hyvää, mutta muistakaa myös Alma Hitchcockia, jonka vanttera työpanos näkyy mm tarkassa silmässä - toimihan hän ennen leikkaajana. Hitchcockissa olen rakastanut kaikkea: suspenseä, film noiria, saksalaista ekspressionismiä, kauhuromantiikkaa, oikeussalidraamaa, goottilaisuutta, huumoria, verisyyttä, toimivia aktiivisia upeita naisia, nurkkaan ahdettuja synkeitä syyttömiä miehiä, hirvittäviä äitejä, tinkimätön kestävä oma tyyli, symboliikkaa, valoja varjoja ikkunan kaihtimia, paljon tirkistelyä, paljon matkittu, suuresti kuolattu ja kunnioitettu, täysi nero, tiesi miten markkinoida, liioitella, säikytellä ja tehdä yhteistyötä, Psycho vasta nähty, upeat ekstrat, mitään ei jää epäselväksi;) mm Clive Barker turisee. Paksu sikaari kädessä. Anthony Perkins on ylittämätön. Pycho elokuvan käsikirjoittajaksi sipi nuori ihminen joka kävi itsekin psykoanalyysissä... Hän kirjoitti Norman Batesin roolin erilaiseksi kuin kirjassa.. mielessään hahmo joka oli nuori hoikka hyvännäköinen... Hän oli siis nähnyt Tony Perkinsin teatterin lavalla, roolihan oli miltei mittatilausta. Tai ennenäkyä :) Hitchcock on mainio tarinankeroja, sirkustirehtööri, friikkishown pyörittäjä, myyntimies, ja työssään orkesterinjohtaja, jolle käsikirjoitus on kuin nuottivihkossa mallillaan, joissain mainioissa kuvissa hän on kirjaimellisesti master of the puppets - nukketeatterin narustavetäjä...Hitchcock bluray paketti, osat 1-2, hieman tarjouksessa, kumpikin yht. noin 36€. Tykkäsin myös halpiksista sekä tv sarjasta että pokkareista noista niin pulpeista: Hitchcock esittää, parhaimpia jaksoja olivat missä ihana John Cassavetes oli roisto - ja hankki näin hilloa jotta voisi tehdä omia riippumattomia elokuvia.
Itse asiassa Hitchcockin viileät vaaleat naiset ovat kaikki toimijoita, mm Takaikkunassa.
Niin ollen vastaanottimessa Asko Alanen ja Mikko Kivinen puhuvat aamutuimaanHitchcockista, hänen naiskuvastaan ja muusta mukavasta kuten Psykon suihkukohtauksesta, ja sen aloittaman naisvihan analysoinnista. Koska veitsellä tehty suihkumurha oli ainoa lajissaan, ja kun naispuolinen päähenkilö kuolee kesken filmiä nojaamatta "sankarin" olkapäähän kukkia keräämättä ja kävelemättä auringonlaskua kohtiin kuten utopioissa ja mainoksissa, oli se aika tälli.
Tapetilla on mm näytelmä Hitchcock ja blondi,
ja oion tässä muutamaa aikakausien muuttamaa käsitystä:
50-luvun ja nykyajan idiootti siis bimbo joka on vaalentanut päänsä ja haluaa kaikessa vain miellyttää miestä - ei omista kunnianhimoa tai itsekunnioitusta. Kun taas 30- 40-luvun film noirin vaaleaverikkö huiputtajien roolit ja glamour-tähdet vahvat naiset vahvat roolit. Kun 40-luvun lopulla sanottiin kauniista aikuisesta naisesta nimitystä "tyttö" se tarkoitti seksikästä naista. Kun nyt aikuista naista tytötellään on sekin aliarvioimista.
Palatakseni alkuun => nimitykseen Hitchcock ja blondi - joka oikeasti pitäisi olla Hitchcock ja vaaleaverikkö jotta saisimme sen oikean aikajanaan kun nykykielen blondi on yhtä kuin aivoton avuton bimbo joka on maalannut tukkansa vaaleaksi vain miestä miellyttääkseen, joka on tyhmä, ilman mitään kunnianhimoa, tuommoinen karsea marilynmonroe -teeskentelijä
- on muuten ällöttävä vanhan ajan mainos jossa mainostetaan tenuille ja autoilijoille mitä se on pakkasnestettä => hyvin vähään pukeutunut blondi bimbo istuu avuttomana autossa ja itkee, mutta "onneksi" vanhempi karvalakkinen siis talviaikaan järkevästi puettu mies tulee apuun ja antaa lasolia ja "hauskaksi" lopuksi puristaa autoa peräpeilistä vai oliko se takavalo. Että mies kokisi, että häntä "tarvitaan".
Geinin tapauksesta sai Bloch kimmokkeen kirjoittaa Psykon jonka Hitchcock filmasi.
Niin ehkä Alfred käytti Hitchcock ja vaaleverikkö teeman mukaan vaaleaverikköä siksi, että tämä oli tarinan tärkein henkilö, olkoonkin hän jalustalle nostettu viileä nainen, kuten Poella se kuollut, jumaloitu nainen sekä nukkuva Prinsessa Ruusunen, mutta silti vaalea nainen oli toimija kuten Takaikkunassa, ei mikään passiivinen, typerä bimbo jota hahmoa markkinointiin "komedioissa", jossa miehen kirjoittamana ja miehen kuvaamana naisen käytös oli naurettavaa.
Ennen kaikkea hänen vaalea naisensa erottautui muusta taustasta - samaa tekniikkaa käytti Enki Bilal skifi-sarjakuvissaan jossa vaalea nainen hohtaa loan keskellä kuin tuomiopäivän vakava Lucia-neito. Naisen on selkeästi erottuttava, koska kaikki muu on taustaa, mattoa, vähemmän tärkeätä. Mestariohjaajan miesroolit puolestaan vaikuttavat taustamatolta, statisteilta, staattisilta - ikään kuin mies amerikkalaisessa elokuvassa vaikkapa 50-luvulta lähtien ei saisi näyttää eikä omata tunteita - Johnny Deppiä ja Woody Allenia lukuun ottamatta.
Hauskaa on bongata kuinka hitchcock -maista viileän vaalean naisen myyttiä käytettiin mainostaessa [muistaakseni kirpeän piparmintun makuisia] makeisia: olemme klaustrofobisessa toimistossa, jossa keskipisteenä on noin 40-luvun harmaaseen kävelypukuun pukeutunut viileä blondi tukka tiukasti nutturalla. Mainosmaailma ryöstöviljelee alitajuntamme myyttejä. Ja peilaa pelkoja. alkup Romangoth sivultani
*
Pyhä kolminaisuus: äiti, lapsi ja napanuora
Minä olen aina graafisesti, ja kenties abstraktistikin ajatellut Psykon goottilaisen komean talon rumiluksen olevan äiti ja piskuruinen motelli on lapsi, ja tuo kiemurteleva väylä, pikku polku ylämäkeen on napanuora, joka vielä on ja pysyy. Miksi tuo synkkä talo on niin pelottava? Koska näemme sen väärästä kulmasta, se on ikään kuin kääntämässä meille selkänsä, ja palaamassa hirviöiden antiikkiselle seudulle.
Evil Dead filkassa on pikkuruinen maja joka voi olla tuo "äiti" ja aivan terassilla seinän vieressä on raskasta tekoa oleva jykevä istuinkeinu "lapsi" joka kuitenkin itsekseen jyskää seinää vasten vaikkei tuule, ja pitäisi aikalailla myrsky olla, että se noin jyskäisi. Tai tuo jyske on paluuta "napanuoraan". 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.