sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sodoman 120 päivää - Night on Earth - Nosferatu - Perikato

Gotiikka - groteski - pelko –

eriarvoisina junavaunuina [ I, II ja kaniini-luokat ] - on intertekstuaalinen matka, jossa Sodoman 120 päivää teoksen sadisti [näyttelijä Paolo Bonacelli ] kohtaa loppunsa ja palkkansa Night on Earth elokuvassa papin roolissaan joutuessaan pakolla kuuntelemaan - nitroja pitäisi saada äkkiä kielen alle - taksisuharin seksielämän perversioista kesäkurpitsoineen ja lampaineen.
Nosferatun puraisema Jonathan Harker [ roolissa ihana sinileuka Bruno Ganz ] karkaa ruudusta ennen aamunlaskua viljelemään pahuutta Hitlerin hahmoon Oliver Hirschbiegelinohjaamassa elokuvassa Perikato.
       Tuo mielleyhtymä ja näkymä kostealla hiekalla ratsastavasta kalpeasta Harkerista jää mieleen, se kummittelee, koska elokuva ei loppunut onnellisesti, eikä pahaa tuhottu, vaan paha karkasiGanzin näyttelemän Harkerin hahmossa pois filmistä, juuri suoraan Perikatoon mennen.
      Ø Pätevän inho Bonacelli näytteli vastenmielistä vasikkaa myös turkkilaisessa vankilassa sadistisessa huumeidenvastaisessa elokuvassa Keskiyön pikajuna.
      Ø Bruno Ganz on näytellyt mm elokuvissa: Berliinin taivaan alla / Der Himmel über Berlin,Kamelianainen, ja Nosferatu: Phantom der Nacht. Hän on ollut mm Faust, enkeli, Hitler, kreivi, vampyyri ja perkele, hän on Brasilian poikien Professori Bruckner. Netissä kerrotaan hänen olleen 4Pop-ohjelman jaksossa "Leffatähden videopäiväkirja" syksyllä 2004.
       Miekkonen on tehnyt taattua työtä teatterissa [ varsinkin Brechtin tuotantoa], ja varsinkin kokeellisessa sellaisessa mielenkiintoista työtä. Katson klippiä jossa hän - jos aistini toimivat - on alasti, hän teippaa pitkällä teipillä tyhjää, hylättyä huonetta, ja viereisessä huoneessa hevoset korskuvat... Mitä - onko joku mennyt käsikirjoittamaan minun uniani?
       Ja kuinka hauska on kuulla kun hän katsoo vanhoja otoksiaan ja sanoo itsestään kohtalaisen ironisesti kuinka kauniilta hän näytti silloin....

Filmihullu 1/05 numeron valokeilassa on Saksa Fassbinderistä Hitleriin. Kannessa on mainio Hitler-sommitelma - hyvin pitkälti valtakunnankansleria muistuttava, natsitervehdystä tekevä toogaan pukeutunut suuruudenhullu.
       Lehti esittelee huonosti tunnetun ohjaajan Hans-Jürgen Syberbergin Ranskan televisiosta keskellä yötä näytetyn [ videoiden ohjelmoinnissa oli ongelmia ] upean seitsentuntisen spektaakkelin Hitler, elokuva Saksasta ( Hitler - ein Film aus Deutschland, 1977 ) joka myös elokuva-arkistossa näytettiin edullisesti mainitulla Hitler-passilla*, kellä oli varaa pääkaupunkiseudulle matkustaa sitä katsomaan. Syberbergin hauskin heitto oli " Kolmas valtakunta oli suuri, valtavan suuri poliittinen erektio!". Tai illuusio erektiosta, korjaisin jälkiviisaana sinisukkana.
*
                                          Miten tehdä koskettava, mutta ei lälly. Ja miten näistä päänatseista ottaa selvää, kun jokaisessa "uudessa" haastattelussa ne sanovat nimekseen aivan eri. Eivätkö he sitten halua olla übermenschejä hautaan asti? Ei saatana, kelasin nauhan alkuun asti. Mitä jos teen tästä alusta musiikkivideon tahtiin? Race against machine musiikiksi? Mutta on itsestään selvää että natsitervehdys on naurettava. Kun kuvan pysäytti oli kuin aurinko heijastaisi heille liikaa silmille ja siksi pitivät kättä edessä, raukat.
                                           Sitten leikkasin lisää propagandaa:
Leni Riefenstahl (1902-2003) nimisen Hitlerin hoviohjaajan klassikkoja; kuulantyöntäjät ja kuula lentää ja seuraavassa kuvassa oli natsien tervehdys. Natsien olympialaiset? Esteratsastusta koppalakki päässä? Ei, Mel Brooks teki sen paremmin: Hitler on ice, se naurattaa vieläkin: Hitler univormussaan kaunoluistelee vakavalla naamalla kauniita koukeroita ja valssi soi, daa da daa da da dad dad dad.
                                             Mutta mikä olisi uusi Hitler-vitsi? Hitler-aerobik? Jossa ainoana liikkeenä on oikean käden vinoon kohotus, yks kaks, yks kaks, marssia tahtiin yks kaks. Tai Hitler-pilates? Hitler friskis ja svettis?
                                              Tai hakaristikoristeinen tärisytin joka sijoitetaan vatsalle, ja tärinällä saa selluloosan liikkeelle samalla värisyttäen Deutschland Deutschland überalles? Tai Hitler-botox, jossa ylähuulten ja nenän väliin asetetaan lakupalan näköinen kaistale joka spruuttaa ihon tunnottomaksi? Hitlerin keittokirja? Hitlerin opas lannistumattomille maalareille joita maailma ei vielä ymmärrä?
                                              Ja sitten 2000-luvulla Harry Enfield esitti Mein Kamp´in olevankin Mein Camp, jossa kaikki on camppia, kornia, yliliioittelevaa homojen kabaree-huseerausta.
Enfiled-hitler harjoittelee jokaista liikkeitään ja asentoja kysyy aina uskotuilta miehiltään, onko tämä liian camppia?
                                               Roman PolanskiPianisti oli hieno ensiksikin ettei se ollut tunteisiin väärällä tavalla vetoavaa elokuva kuten Schindlerin listaPianistissa oli tarkkoja, kammottavia yksityiskohtia joita varsinkin kirjoitetuissa dokumenteissa oli, mutta jotka oli sensuroitu pitkistä keskitysleiri-elokuvista. Herkkä Adrien Brodyn metamorfoosi ensin pikkupartaiseksi Black Crowesien laulajaksi, sitten aivan kokonaan Rasputiniksi.                                    alkup. Romangoth sivultani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti