Xan Cassavetes tuntee kylä genren estetiikan! Fontit ovat täysin hammer-maisia makean purppuran värisiä psykedeelista kautta ja vesimiehen ajan pimeämpää puolta kunnioittaen, muistumia elokuvasta Dracula has risen from his grave, joka on suosikki-Draculani sen fetisistisyyden vuoksi. Musiikki on riipaisevan traagista kuten Andy Warholin Draculassa jossa upea Udo Kier värjää harmaita hiuksiaan peilin edessä näkemättä peilikuvaansa. Ja genren naisen seksuaalisuus on tässä kyllä huipussaan, - ja hyvissä käsissä. Miesten tekemät 70-luvun lesbovampyyrielokovat ovat kyllä hienoja, mutta kertoivat kuinka silloinkaan ei löytynyt niasen oikea seksuaalisuus ei käsikirjoituksesta eikä kuvauksesta yms. Viimeksi katsoin dubatun Leap pf the vampires, joka ei ole vampyyreitä nähnytkään. Ja kuinka vanhoja ja rumia ukkoja siinä olikaan - eikä edes hyvällä tavalla ;)
Lisäpojona kiehtovat aksentit - kun alkup. italialaisia goottilaisissa tarinoissa oli dubbaus...
Xan Cassavetes IMDb Varsin verevä! Uutta verta on kaivattukin.....
Vampyyrit huomenna: Xan Cassavetes: Kiss of the Damned, 2013, Night Visions. Ostin sinut dvd.nä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.