torstai 3. huhtikuuta 2014

Pelottavia ääniä: Evil Dead, Manaaja, jokainen urheilulähetys. Vatsastapuhujat: Dead of Night, Dead Silence

Miksi minun on aina oltava rusinat korvissa? Minne katosi luku- ja kirjoitusrauha sekä kirjastoista että lähijunista??? Miksi pitää kuunnella jonkun vastenmielistä molotusta puhelimeen eikä voi keskittyä omaan tekstiin? On olemassa hirveitä ääniä, vastenmielistä kuultavaa korvalle kuten seksistinen ja homofobinen hiphop naurettavissa löysissä verkkareissa, kyllä ollaan niin kaukana ghettosta kultaketjut kaulassa roikkuen ribsejä eli ökylukaaleja mainostaen. Naapurin raivokullu poraaja, onko se pelkästään mielenterveyspotilas vai Almodovarin Driller Killer? Pelottavia ääniä: Evil Dead, Manaaja, sietämättömiä raivohulluja ääniä: jokainen urheilulähetys. Toisaalta - rakastan Einstürzende Neubautenia. Kaupoissa soitetaan vastenmielistä kertakäyttöjumputusta. Ei oikeaa musiikkia. Paitsi Tigerissä soi aina hieno 60-luvun musiikki! Se on tulvahtamista ihanaan psykedeeliseen, hulluttelevaan maailmaan, mutta toisaalta myös kukkaiskansan vastapainoksi Tigerissä soi Velvet Underground. Ennen Anttilassa soi upea musiikki kuten Sparks, nykyyään pelkkää paskaa, kertakäyttöä ja eettisestikin vastenmielistä. Kyber kaupassa soi reggae, mainiota. Sitten seuraavassa kaupassa soi Man who sold the world. Uffissa soi Björk. Pelottavinta musiikkia on Goblin, joka sopii oikein hienosti Argenton kauhuunb, kuten tässä Suspiria trailerissa. Goblinin konsertti oli myös hiano. Mercedes McCambridge on näyttelijä jonka upea demonin ääni pelottaa vieläkin, vaikka häntä raivostuttaa että häntä kutsutaan vain ääneksi, koska tuo demoni oli kokonaisvaltainen hahmo, karaktääri. Joku päivä minua nauratti kun Homer Simpson matkan vanhan ajan modeemin ääntä. Paranoiaan ja vakoojapätkiin kuuluu salakuuntelu, tässä soittolistassa on kiinnostavimpia. Niistä on Zizek hehkuttanut kuten Keskustelu vai mikähän se oli ja muitakin, kuten Death of night. Blow out oli mukavaa jatkoa Blow upille, tässä vain ääni oli se joka tallentui rikoksesta. Osterman´s weekendissä myös kikkailtiin äänen, toiston ja nauhoituksen kanssa. Mediakriittisesti. Fellinin La citta delle donne on täynnä aivan hirveitä naisten ääniä, harpyijoijien ja demonien. Evil Dead on kaiken aikojen suosikkipätkiäni - varsinkin äänimaailma. Fourth Kind oli kyllä oudoin elokuva jonka olen ostanut ja katsonut pitkiin aikoihin. Ja taas palattiin jo muinaisiin sumerialaisiin ;) Eli alkuun...   An Interview with Mercedes McCambridge (The Exorcist)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti