Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mercedes McCambridge. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mercedes McCambridge. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kauhu on mainio genre, väylä ja media. Manaaja. Yks Kaks Kolme

Katsoin Excorcist klassikon. William Friedkin on kunkku. Onkohan minulla vhs, bd, dvd ja ties walt disney -versioita Ho Chi Minhistä. Huvittavaa kun hakee tietoa verkosta, niin ensimäiseksi pomppaa silmille mainokset, sitten vasta fakta ;)
mitä versioita. Taas kerran. Ja jatkot. Kauhu on mainio genre, väylä ja media käsitellä. Manaajassa otetaan kantaa kaikkeen mahdolliseen: syyllisyyteen, kaupungistumiseen, rappioon. Millaisella tolalla on vanhustenhoito ja -huolto, entäpä mielenteveys. Mitä tapahtuu perheelle, mitä tapahtuu suvuille. Roska- ja törkylehdissä tirkistellään julkkiksia. Elokuvia tehdään vakavista aiheista mutta kuten alleviivataan tai viitataan: ne ovat
       Kaikkia tabuja rikotaan. Missä muussa vuoden 1973 elokuvassa käytetään tällaista kieltä. Pappi joka ei usko, toinen pappi vetää sätkää ja pimputtaa pianoa pippaloissa. Mitä Irakin maaperästä nousee. Teinien ongelmia. Mitä avioero ja poissaoleva vanhempi vaikuttaa kasvavaan lapseen. Kulissit murskataan. Elokuvaa elokuvan sisällä. Hienoja viittauksia, merkityksiä ja kerroksia, koskahan tästä tullee yhtä laaja salaliitto-saaga kuin Kubrickin Hohdon jälkikäsittelystä? Ehkä hihhulien takia ei tule.
      Ketä elokuvassa näytteli? Sietämätön eli koominen ohjaaja eli  on vampyyrintappaja Professor Abronsius Polanskin elokuvasta Vampyyrintappajat - anteeksi hampaanne ovat niskassani. Viitataan vanhoihin natseihin eli palvelijaan Karliin, joka on muistaakseni Itävallasta. Onhan sieltä moni muukin. Karlia näyttelee  tuttu myös v. 1933 filmistä Tri Mabusen testamentti  sekä Suspiria.
       Huikeimman työn tekee  äänenä, demonin hahmona. Kaikki muut näytelijäthän pitkine urineen on tuttuja. 

Linda Blair on vegaani, P.E.T.A.n aktiivijäsen ja ottaa suojiinsa kulkukoiria, muutakin hienoa voi lukea IMDb biosta, IMDb:stä: "From the age of five, Linda Blair had to get used to the spotlight, first as a child model and then as an actress, when out of 600 applicants she was picked for the role of Regan, the possessed child, in Manaaja (1973). Linda quickly rose to international fame, won the Golden Globe, and seemed to be set to take the Academy Award for that role, but when it leaked how some parts of the role were not performed by her (the demonic voice was dubbed by Mercedes McCambridge, and eight seconds of a stunt dummy were used) that dream broke, and with that disappointment probably came the first blow to what looked like the beginning of an A-list career."
 

     

torstai 3. huhtikuuta 2014

Pelottavia ääniä: Evil Dead, Manaaja, jokainen urheilulähetys. Vatsastapuhujat: Dead of Night, Dead Silence

Miksi minun on aina oltava rusinat korvissa? Minne katosi luku- ja kirjoitusrauha sekä kirjastoista että lähijunista??? Miksi pitää kuunnella jonkun vastenmielistä molotusta puhelimeen eikä voi keskittyä omaan tekstiin? On olemassa hirveitä ääniä, vastenmielistä kuultavaa korvalle kuten seksistinen ja homofobinen hiphop naurettavissa löysissä verkkareissa, kyllä ollaan niin kaukana ghettosta kultaketjut kaulassa roikkuen ribsejä eli ökylukaaleja mainostaen. Naapurin raivokullu poraaja, onko se pelkästään mielenterveyspotilas vai Almodovarin Driller Killer? Pelottavia ääniä: Evil Dead, Manaaja, sietämättömiä raivohulluja ääniä: jokainen urheilulähetys. Toisaalta - rakastan Einstürzende Neubautenia. Kaupoissa soitetaan vastenmielistä kertakäyttöjumputusta. Ei oikeaa musiikkia. Paitsi Tigerissä soi aina hieno 60-luvun musiikki! Se on tulvahtamista ihanaan psykedeeliseen, hulluttelevaan maailmaan, mutta toisaalta myös kukkaiskansan vastapainoksi Tigerissä soi Velvet Underground. Ennen Anttilassa soi upea musiikki kuten Sparks, nykyyään pelkkää paskaa, kertakäyttöä ja eettisestikin vastenmielistä. Kyber kaupassa soi reggae, mainiota. Sitten seuraavassa kaupassa soi Man who sold the world. Uffissa soi Björk. Pelottavinta musiikkia on Goblin, joka sopii oikein hienosti Argenton kauhuunb, kuten tässä Suspiria trailerissa. Goblinin konsertti oli myös hiano. Mercedes McCambridge on näyttelijä jonka upea demonin ääni pelottaa vieläkin, vaikka häntä raivostuttaa että häntä kutsutaan vain ääneksi, koska tuo demoni oli kokonaisvaltainen hahmo, karaktääri. Joku päivä minua nauratti kun Homer Simpson matkan vanhan ajan modeemin ääntä. Paranoiaan ja vakoojapätkiin kuuluu salakuuntelu, tässä soittolistassa on kiinnostavimpia. Niistä on Zizek hehkuttanut kuten Keskustelu vai mikähän se oli ja muitakin, kuten Death of night. Blow out oli mukavaa jatkoa Blow upille, tässä vain ääni oli se joka tallentui rikoksesta. Osterman´s weekendissä myös kikkailtiin äänen, toiston ja nauhoituksen kanssa. Mediakriittisesti. Fellinin La citta delle donne on täynnä aivan hirveitä naisten ääniä, harpyijoijien ja demonien. Evil Dead on kaiken aikojen suosikkipätkiäni - varsinkin äänimaailma. Fourth Kind oli kyllä oudoin elokuva jonka olen ostanut ja katsonut pitkiin aikoihin. Ja taas palattiin jo muinaisiin sumerialaisiin ;) Eli alkuun...   An Interview with Mercedes McCambridge (The Exorcist)