tiistai 7. lokakuuta 2014

Pahatar ikuisesti

Voi miksei minulla ole siipiä selässä eikä sarvia päässä, enkä voi
tänä juhannuksena lentää!
    Lähdin tuvasta, nautin elokuvasta Maleficent. Angelina Jolie on mitä mainioin. Välillä ei tiennyt, oliko siipien katkaisu symboli mahdollisesta rintasyövän uhkasta vaiko kuten teoksessa Piano, jossa naisen minuus, luovuus ja persoonallisuus katkaistaan sormen katkaisulla kirveellä...
    Edellisen kerran näin Pahattaren elokuvateatterissa 1970-luvulla, Prinsessa Ruususen muuten lällössä tarinasa. Pahatar jätti lähtemättömän vaikutuksen.
    Pahatar, ikuisesti. Maleficent. Tämä Prinsessa Ruusunen oli ensimmäinen elokuva, minkä muistan nähneeni elokuvateatterissa pohjoisessa, ja jolloin olin peloissani ja hien peittämänä,  lämpimässä lapinpuvussa. Jonka kuulemma sitten riisuin, ja loputkin vaatteet. Varsinaiset pre-märät säpikkäät....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti