Tarantinon Kill Bill Vol. 2 alkaa mustavalkoisena film noir rikostarinana, lipuu spaghettiwesternin hienon genreeseen kuuluvan musiikin kera, ja tietystihän hienolla David Carradine , jolla on t--vaunulla ajettu naaman yli muutaman kerran sopivan lännen filmin karut kasvot, ja hän ei kuitenkaan soita tässä kostotarinassa huuliharppua *, vaan valtavaa huilua, ja symbolisesti hän jää kyllä toista viulua soittelemaan. Tarantinon pätkä siirtyy väriin, ja samurai- ja kung fu –elokuviin, ja yleensäkin Hong Kong cinemaan, ja yakuza-väkivaltapätkiin ( yakuza = japanilainen mafia ) - kaikki arvostetut lajityypit ovat esillä, samoin nämä ei niin arvostetut eksploitaatiopätkät. Kaiken keskuksena on Uma Thurmanin esittämä Morsian eli Beatrix Kiddo alias Musta Mamba… Trailerin vahvat mustakeltaiset alkutekstit ( ja Kill Bill Vol. 1 elokuvassa oleva Thurmanin keltamusta nahkainen sotisopa ) vihjaavat kauniisti giallon tuntemuksesta, tuosta italialaisesta kiinnostavasta lajityypistä giallo ( = keltainen ), josta on Dario Argento on kuuluisa, hänhän kirjoitti muuten myös klassisen länkkärin Huuliharppukostaja * ( C'era una volta il West, 1968 ) Bernardo Bertoluccin kanssa Sergio Leonen ohjatessa … Vaikka Tarantino kallistuu enemmänkin Brian de Palman puolelle versioidessaan naisesta pelottavana uhkana sairaanhoitajan varusteissa…. Giallosta eli keltaisen varottavasta väristä vielä:
Miksi roiston pitää näyttää selkeästi roistolta, ja toisenlaiselta nykyään äänielokuvissakin??
Kostavasta morsiamesta ei voi myöskään puhua mainitsematta Morsian pukeutuu mustaan –tarinaa.
Toimiva vahva nainen oli eilen myös polttopisteessä Robert Rodriquezin hienossa spektaakkelissa Grindhouse: Planet Terror ( 2007 ), jossa Rose McGowan on vihdoin pääroolissa. Rose McGowanin omalaatuisen dekadenttia talenttia on saanut ihailla ainakin elokuvissa Doom Generation ja Jawbreaker – makea kuolema, jossa pikaisesti vilahti myösMarilyn Manson, McGowanin silloinen mielitietty. Kuumimmillaan McGowan on myös toisessa Grindhouse –teoksen pääosassa Grindhouse: Death Proof ( 2007 ), tai noh, miltei pääosassa, mutta blondimpana ja hipimpänä. Mainstreamissa McGowan on ollut ainakin Musta Dahlia ja Siskoni on noita. Nerokas Planet Terror meinasi välillä muuttua kokonaan tv-sarjaksi, onhan siinä tuttuja, kiinnostavia naamoja sarjoista Mullan alla ja Lost. Tarantinon itsensä ylinäyttelemä ällösoturi sanoo McGowania Ava Gardnerin näköiseksi – mikä on hupaisaa zombie -elokuvassa. Onneksi palaamme takaisin elokuvan muotoon, vaikka välillä filmin leikkaus ei ole Rodriquezin huipputasoa – vai onko sekin tarkoituksellinen tyyliseikka? Ja kunnianosoitus vanhan ajan törkyfilmien monen tasoiselle suttuisuudelle…. Hirveän hauskaa on elokuvassa machokulttuurin ironisointi – lyhyt, viehättävä sankarimies Freddy Rodríguez, jonka pitäisi pelastaa maailma, ajaakin pikku pikien mopoilla… Ja ajaa todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.