Täydellistä. Intiimiä. Hirvittävää. Intensiivistä. Ajattelen kuinka tärkeä hahmo Rust on, ainoa järkevä ihminen joka sanoo suoraan mitä ajattelee hihhuleista ja uskonnoista ja lahkoista ylipäätään. Laumasieluista, tyhmistä ihmisistä, toivosta, hyväksikäytöstä. Ja sitten yöllä näen uutisen jossa Salman Rushdie kirjoittaa Pariisin järjettömästä verilöylystä. Sen hetken kun olen uutiskadossa ja ilman nettiä maailmalla räjähtää, ja väärin. Väärin. Salman Rushdie oli minulle kova nimi 80-90-lukujen taitteessa kun olimme Oriveden Osastolla ja järjettömät hihhulit halusivat tuhota sadunkertojan uran, ja oikeasti murhata ihmisen.
Omistan tämän vuoden sananvapaudelle ja satujen kertojille, historian tallentajille, ja meille, jotka emme, perkele, lannistu vaikka maailma moukaroi ja lujaa..
Satiirikoille!
Aloin kattoa toiseen vetoon sarjaan, ja kun ekalla kerralla Mathew varastaa kaiken tilan ja hapen jopa äänenpainoillaan, ja kaikella, niin tokalla kerralla Woodyn mikroeleet näkyvät ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.