Lars von Trier kirjoitta itsensä osaksi kaanonia: Decamerone, Canterburyn tarinat, Tuhannen ja yhden yön tarinat... Syötit, harhautukset, Bach, Fibonaccin luvut, pakkomielteet, kultainen leikkaus mutta kaikista kauneinta on talvella nähdä puiden sielut ;) Saako itseltään varastaa ja aiempaan viitata? Lars käyttää Grrenaway sapluunaa, aluksi ollaan de Saden likaisessa synkkyydessä, sitten Bergmanin, ja kaikkien muidenkin, viitteiden. Ovatko viiteet puun haaroja vaiko juuria - jaa-a, en löytänyt ratkaisua, ratkaisuja. Ehkä olemme rihmastoa.. Ja vihdoinkin taideteoksessa on henkilönä a-seksuaali. Viimeksi näin vain John Irwingin tuoreimmassa romaanissa. Aseksuaalit eivät ilmeisesti ole kovin mediaseksikkäitä :)
Lars von Trier on aikamoinen sirkustirehtööri jeesusteippi Cannesissa ( lausutaanko kännissä? ) huulillaan: Nymph()maniac, Voihan () Nymphomaniac
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.