keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Christine tappaja-auto



Christine tappaja-auto oli nuoruudessani aivan ihan elokuva, pääosan näyttelijä KEITH GORDON, oli niin kaunis goottipoika, että luulin, että hänestä kasvaa isona Dave Vanian... Olen aina ihmetellyt miksi elokuvissa normeista poikkeava päähenkilöpoika ( lukutoukka/punkkari/rillipää/gootti/
nörtti/läski /hikipinko jne. ) rakastuu aina koulun kauneimpaan, suosituimpaan bimboon… Kuinka tylsää!



Sivullisia, massasta poikkeavia synkkiä poikia on ainakin Nietzschen valtavan naaman lakanaan hiilennyt poika ihanassa elokuvassa Little Miss Sunshine, ja Salaiset Kansiot jakso (Kausi 9, jakso 5: Lord of the Flies ), jossa Syd Barrett  -paitaan -  luonnollisestikin – pukeutunut kärsivä  Werther eli Dylan Lokensgard on todella toisenlainen, ja hänen hirvittävää äitiään näyttelee se vastenmielinen jumppamaikka.. Jja sarjassa Taran monta elämää on ikäistään kypsempi, lilaan puseroon pukeutuva nuori mies, gay, ja katsoo vanhan kunnon elokuvia eli saksalaista ekspressionismia kuten Pandoran lipas.. Taran monta elämää on muistaakseni käsikirjoittanut Diablo Cody, jolta Juno on lähtöisin. Juno on loistava kuvaus tytöstä, joka on takuulla toisenlainen vastenmielisessä amerikkalaisessa persukoulussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti