lauantai 29. marraskuuta 2014

Hohto huoneet 237 217. Luku 42

Klowni ei itke, hänen silmänsä vuotavat verta..

Stephen Kingin romaani ja Stanley Kubrickin elokuva Hohto. Tässä huoneet huone 217, 237
Kuinka nerokasta katsoa Hohtoa etuperin ja takaperin. Yhtä aikaa.
Huone 237 katso doku Areenasta: "(Room 237, Britannia 2012) Rodney Ascherin
kiehtovassa dokumenttielokuvassa esitetään joukko toinen toistaan kummallisempia tulkintoja siitä, mistä Stanley Kubrickin Hohdossa loppujen lopuksi on kyse"



Hohto on kylmä valokuva, joka tuntuu hohkoavan iholla, siinä lähellä sydäntä. Arkkitehtuurisesti – ollaanko Albert Speerin jäljillä. Hieno doku. Kerroksia kerroksien päälle. >Mikä on valhetta, lavastusta, lankakerä on aivan sotkussa, VERINEN, pätkittynä, piilotettuna, miten meihin vaikutetaan mainosten, historian kirjoitusten ja jopa uutisfilmien kautta... ja taiteen

disneyn antisemitismi: iso paha susi tullee kirves kädessä...

Symbolit tölkissä, intiaanin kuva ja teksti, brändi joka tarkoittaa rauhanpiippua, kuinka oven lävitse keskustellaan rauhanpiippua tarjoten ensin vilpittömästi, sitten vilpillisesti. Toisessa tölkissä myöhemmin lukee kosher. 

Pidän näistä yllätyksistä. Kun huonoa videolaatuista kuvaa kahtoo ei näe kaikkia herkkuja kuten dvd ja sittemmin blu-ray-levyltä näkee. Intiaanien hautasumaan päälle rakennettu, tämäkin, valkoisen miehen taakka, valkoisen miehen taakka…

Palaako Jack aina uudelleen toistamaan virheensä, onko Jack korttipakan jätkä, jokeri vai vanha piru?
2x3x7 42 holokaustin vuosiluku, kaiken pahan alku, muisto historia kieltäminen silmien ja hissin ovien sulkeminen, mutta veri virtaa
Joukkotuho, ensin afrikkalaisten, sitteen intiaanien, sitten juutalaisten, ketä sitten?

Entä shamanistinen tulkinta? Kotkan lento kotkana – shamanistina, meediona, välittäjänä toimii Kubrick, vai peilikuva, vai peilikuvien vääristymä, joka on oikein? Se kertoo kuinka ihminen tekee väärin, yhä uudelleen

Kotka, natsien ja amerikan symboli. Myös intiaanien.

Bill Watsonin hahmon näyttelemä Pontius Pilatus, työhaastattelijan John F Kennedyn muoto tupeineen.

Kaikki on lavastusta? Vainoharhaa, kuumatkatkin!!

Kuinka hienoa on katsoa elokuvaa oikein ja takaperin, kuinka kohtaukset sopivat toistensa päälle, joku sanoikin, että oli kyseessä kolmiulotteisesta shakista, missähän skifissä sellaisen näin.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti