perjantai 24. toukokuuta 2013

Musta Surma, ruttolääkärin naamio, Musta noita, Black Death

Jemina Staalo ja Musta Surma. Olen katsellut tänään aika lailla ruttolääkärin naamioita. 


Elokuva Musta noita oli aika amerikkalainen buddy-movie, kaksi kaverusta taistelee "hyvän" puolesta "pahaa" vastaan ristiritareina... Mutta mikä on väärin ja mikä oikein, kuka vetelee naruista, ja kuka syyllinen? Kummassakin elokuvassa ruttoa pidetään "jumalan" rangaistuksena. Miehet, siis valkoinen mies menee tuhoamaan muita kulttuureita "vääräuskoisia" . Mitä valintoja voi tehdä? Onko mitään valintoja?

Elokuva Black Death on todella kaunis keskiaikainen roadmovie, ristiretkielokuva, kauhuelokuva, joka on kuvattu oikeissa, upeissa, yhtä aikaa tutuissa ja oidoissa näkymissä - siis Saksassa ;) Metsä on mystinen, puhdas ja omaa useat vihreän sävyjä. Myös veden käyttö on kaunista. Olen aina ollut lätkässä Sean Beaniin - ainakin uskottomien aviovaimojen sarjasta lähtien (IRA-terroristina elokuvassa Näkymätön vihollinen, 1992, Lady Chatterleyn rakastaja, Anna Karenina, LOTRailua ja GOTH - oho onko Game of the Thrones lyhennettynä goth.. ) . Myös John Lynch on sykähdyttänyt sydäntä elokuvan Cal jälkeen ( aina Isän nimeen elokuvasta sarjaan Kolea talo ). Samoin David Warner on kiehtonut kamera kaulassaa Ennustuksesta lähtien, Hammerin filmeissä, Chutulhun manauksessa (kirjoitan nimen aina melkein yhtä väärin kuin metallikan pojat) ja sittemmin myös naapurimaassa, Wallanderin englantilaisversiossa. Sean Bean pitää Mustaa surmaa ajanjaksona joka on hyvin gore ja makaaberi... Kiehtovaa.

Mitä on taistella uskonsa kanssa, ja uskonsa puolesta. Mikä on tärkeämpää, rakastaa tyttöä jonka on tuntenut lapsesta lähtien... Vaiko palvella sokeasti jotain - miksi? Totta kai ristiretket tuovat mieleen nykyiset turhat sodat, mm irakin, elokuvan ekstroissakin mainitaan tästä. Ja kuvallisesti - valkoihoiset miehet pidettyinä puisissa häkissä vesirajassa - sehän on silkkaa namin kuvaamista, siis Vietnamin.

Ekstroissa on mukavia haastatteluja joissa nauretaan ja ylistetään ja taistellaan ilman stuntteja. Ilmapiiri on luova, tasa-arvoinen, riehakaskin. Ohjaaja antaa suoraa palautetta suuntaan ja toiseen, hyväntuulisena, oikeasti innostuneena ja ekstaattisena, ja ehkä hieman ADHD - tuttua. Tekijät ovat samat kuin Verisempi viikonloppu filmissä josta pidän paljon, ja vaikuttavat tekevän kiinnostavia, makaabereja, hauskoja, kysymyksiä herättäviä ja jopa moraalisia elokuvia - ( Verisempi viikonloppu keskittyi järjettömään asetuotantoon ja -kehittelyyn, ja naiskauppaan, ja yleensäkin kuinka moraalitonta työpaikka ja työ voi olla, ja kuinka monikansallisen, tai muuten moraalittoman lenkin, ketjun jäsen voi tarvitessa olla tietämätön mitä kehittelemänsä jalkamiina tekee vaikkapa pienelle lapselle, jolla ei ole mitään väärää uskontoa, taikka omistusta raakaöljyyn tahi kommunismiin ) tässäkin mietitään syntyjä syviä.

Oudoin kohta: mykäksi silvottu Ivo-hahmo näyttää niin Klaus Kinskiltä, että ulkomainen sanoisi "uncanny". Kypäräkin on miltei sama.


Linkit:
Tygo Gernandt (Ivo) IMDb

Black Death (2010) - IMDb

ja tähdeksi nousee Eddie Redmayne IMDb , mm: Tess of the D'Urbervilles (TV minisarja, Tessin tarina), Elisabet - Kultainen aikakausi, Kuningattaren sisar, Les Misérables - ainakin pukudraamoista ja historiallisista tuttu:


Musta noita 2001 IMDb Mukana mm Christopher Lee, suosikkinäyttelijäni. Robert Sheehan (II) IMDb tulee tähdeksi, ainakin kiinnostavaksi. Killing Bono oli mainio musiikillinen kauna-elokuva, voisi olla double feature vaikkapa Amadeuksen kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti